torstai 14. huhtikuuta 2016

Erään seikkailuleirin syntytarina?

Edellissä postauksessa tuli pohdittua omaa oppimispolkua ja kehittymistä sellaiseksi mitä nyt olen, tämä teksti käsittelee vahvasti asioita tässä ja nyt sekä mitä tulevaisuudessa voikaan tapahtua.



Salpauksen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskelijoden kanssa käynnissä oleva projekti, jossa edustan siis yritysmaailmaa, herätti todella paljon ajatuksia... varsinkin nyt kun projektin loppu oli käsillä. Puuhasimme seikkailuleiriä yhdessä ja koin sen erittäin antoisaksi sekä motivoivaksi.

Yhdessä pidetyt suunnittelupalaverit, tutustumiset toimintaympäristöön ja erillisen seikkailupäivän toteuttaminen osana projektia jne. on saanut minut tuntemaan vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta koko tiimiin. Yhdessä vietetty aika ja toimiminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi on myös tuntunut hyvältä, tiimistä on tullut minulle tärkeä ja heiltä saamani energia on käynnistänyt monenlaisia hienoja ajatuspolkuja. Yksi niistä on: oliko tämä tässä? Nytkö tämä loppuu? Onko minun luovuttava tästä hienosta ryhmästä? Vastaus on: Ei



Juuri palasin tiimipalaverista ja yhdessä oppilaiden kanssa päätimmekin, että jatketaan ja tehdään asioita lisää yhdessä. "Puhdistimme pöydän" ja seuraavana meillä onkin jo uusi idea työstettävänä: seikkailuleiri lapsille ja nuorille Evolla! Aivan mahtavaa! Tajusin myös, että haluan olla ehdottomasti vielä enemmän mukana käytännön toteutuksessa, ei enää pelkästään yksittäisen seikkailullisen sisällön tuottajana leirin sisällä, vaan aivan tasavertaisena tiimin jäsenenä toteuttamassa uutta yhteistä projektia. Olisiko tässä aavistus jonkin näköisestä prosessista? ;)

Seikkailuleirin järjestäminen Evon metsissä ja kallioilla on myös tärkeä Dynactille, onhan koko toimintamme alkanut halusta toteuttaa kasvatuksellista toimintaa luonnossa, erityisesti lapsille ja nuorille. Meille on tärkeää, oman toimintamme kautta, edistää lasten ja nuorten terveen luontosuhteen syntymistä ja yhdessä tekemisen kautta oppimisen yhteiskunnallisen merkityksen korostamista. Tämä siksi, että sosiaalisen ja elämyksellisen oppimisen kautta on mahdollisuus löytää niitä tärkeitä sosiaalisia ja henklökohtaisia työkaluja seikkailuun, jota myös elämäksi kutsutaan.

Mitä Dynact tästä saa? Aivan ensimmäinen ja tärkein asia on, että tällä tavoin voimme kantaa omaa yhteiskunnallista vastuuta yrityksenä. Toinen tärkeä asia on se, että olemalla mukana projektissa, opimme itsekin uutta ja voimme kehittää omaa toimintaamme sekä samalla etsiä uusia toimintamuotoja- ja tapoja, siis luoda uutta.



Kuten alkuperäinen suunnitelmakin oli, toteutamme mahdollisen seikkailuleirin omakustannehintaan, eli "not for profit" periaatteella. Osallistujamaksulla katetaan vain järjestelykulut. Leiri toteutetaan keskikesällä ja se tapahtuu kokonaisuudessaan retkimuotoisena yhteistyössä Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijatiimin kanssa. Maastoleiri edustaa myös seikkailukasvatuksen perinteisintä muotoa, joka erityisesti meille Dynactin väelle erityisen tärkeää, ja olemme hyviä siinä.

Lopuksi haluan kiittää, jo nyt, mukana olevia opiskelijoita siitä sitoutumisesta ja innostuksesta, jonka he ovat onnistuneet tartuttamaan tämmöiseen vanhaan "seikkailujäärään". Tämä projekti olisi aivan hyvin voinut loppua jo ensi sunnuntaina 17.4.2016. Lisää mm. asiaan liittyvää tässä blogissa, heti kun itsekkin tiedämme vähän suuntia, mihin seikkailu meitä vie!

Uusi seikkailu odottaa. Stay tuned!

bloggasi jonne