Etelä-Suomalaisesta näkökulmasta silmiinpistävä kehityssuunta on selkeästi ollut se, että kansallispuistoistamme on jatkuvasti vähennetty maastossa yöpymiseen tarkoitettuja palveluita (esimerkiksi perinteisiä laavuja) ja ne on korvattu hiekkakentillä sekä isoilla keittokatoksilla. Myös omalla majoitteella yöpyminen on tehty vaikeaksi. Majoittautuminen maastoon on rajattu tiettyihin paikkoihin ja niitä on todella harvassa tai sitten sijoitettu niin, ettei usean päivän vaellus meinaa onnistua järkevästi suhteessa merkittyihin retkeilyreitteihin. Sinällään selkeästi leiritymiseen osoitetut paikat eivät ole ongelma, vaan se, että niitä on liian vähän ja niiden sijoittelu ei ole välttämättä aina loppuunasti mietitty.
Omasta mielestäni yöpyminen metsässä (kaikkina vuodenaikoina) kuuluu olennaisena osana Suomalaiseen vaellus- ja eräperinteeseen. Jos ihmiset vieraannutetaan tästä, seurauksena voi olla se, että yöpyminen metsässä on katoava kansanperinne. Ainakin se olisi vain harvojen ja valittujen etuoikeus, meille kaikille ei vain ole mahdollista lähteä viikoiksi Pohjois Karjalaan, Lappiin, Pohjois Ruotsiin tai Norjaan ihan maantieteelisistä etäisyyksistä johtuen.
Onneksi poikkeuksiakin edelleen löytyy, tästä hyvänä esimerkkinä Evon virkistysmetsäalue.
http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/retkeilyalueet/evo/Sivut/Default.aspx
Tämä kehityssuunta on havaittavissa perinteisen retkeilyn lisäksi ainakin melontaretkeilyssä, tosin paljon lievempänä, mutta suunta on sama. Toisaalta ymmärrän kehitystä, ainakin kaupallisten palveluiden osalta, mutta yksittäisen retkeilijän kannalta tilanne on huolestuttava.
Keskustelu yksityisten omistuksessa olevien metsien virkistyskäytöstä ja niistä perittävä mahdollinen maksu ohjaa taas ajauksia suuntaan että, ollanko tässä nyt kaavailemassa jokamiehenoikeuksien alasajamista pikkuhiljaa? Onneksi asia ei ole tietääkseni etenemässä vielä konkreettisesti, mutta jo keskustelu aiheesta on huollestuttavaa. Jos kansalainen oikeasti käyttää jokamiehenoikeutta ja noudattaa siihen sisältyviä rajauksia, on vaikea ymmärtää miksi tämä keskustelu on herännyt. Kaupallisten ryhmien osalta tämän edelleen ymmärrän, mutta kannan huolta nimenomaan yksittäisen retkeilijän oikeuksia rajaavasta keskustelusta tai keskustelun laajenemista jollain aikavälillä koskemaan myös heitä.
http://www.luontoon.fi/RetkeilynABC/yleista/jokamiehenoikeudet/Sivut/Default.aspx
Tämä pohdinta on saannut alkunsa nimenomaan yksityishenkilön näkökulmasta. Metsien ja kansallispuistojen kaupallinen käyttö on mielestäni sitten aivan eriasia. Kaupallisessa käytössä hyviin toimintatapoihin kuuluu lupien kysyminen maanomistajilta jne., mahdollisten maksujen osalta kansallispuistojen käytössä kohtuullista on että ainakin polttopuiden ja vessojen käytöstä perittäisiin jonkinlainen maksu, ajatuksella että ison ryhmän kuormitus lisää huoltokuluja ja on pois mahdollisesti yksittäisiltä retkeilijöiltä.
Nyt tämä menninkäinen menee takaisin sen sammaleisen kiven alle punomaan uusia juonia!
Bloggaus by Jonne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti