lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ammattilaisen ote

Ensimmäinen melontakokeilu opiskelijaryhmän kanssa Päijänteellä, toukokuussa. Opiskelija kikkailee melansa kanssa ja kaatuu kylmään veteen. Melon nopeasti hänen viereensä ja ryhdyn reskuttamaan. Samalla huudan toista ohjaajaa, joka on jossain takavasemmalla. Opiskelija ei tahdo päästä takaisin kajakkiin ja haukkoo henkeään. Kun vilkaisen sivulleni, työpari sujahtaa juuri vierelleni ja nappaa kajakistani kiinni. Saamme opiskelijan autettua kajakkiin ja melomme rantaan.

Olen itse koskimelontakurssilla Ahviolla. Elämäni ensimmäistä kertaa kunnon koskessa. Virtaan meno epäonnistuu, ja huomaan taas tutustuvani Kymijoen vesistön vedenlaatuun kaikilla aisteilla, pinnan alapuolella. Kun pulpahdan pintaan, kouluttaja on jo vierellä, kajakki tyhjenee vedestä ja yhtäkkiä istun jo paatissa naureskelemassa. Kouluttaja on ehtinyt nähdä, mitä tapahtui ja antaa vinkin vastaavien virheiden välttämiseksi. Melonta jatkuu.

Ammattilaisen puolesta ei tarvitse jännittää. Se, mikä on tarpeellista, tapahtuu kuin itsestään, tarkasti ja varmasti, tyylikkäästi ja erikseen pyytämättä. Ammattitaitoa ei voi tositilanteessa teeskennellä, vaan se (tai sen puute) paistaa silmille kuin tuhannen lumenin otsalamppu.



Kun opetetaan taitoja, vaikkapa erilaisia luontoaktiviteetteja, on oman osaamisen oltava selvästi vahvempi kuin oppijalla. Itse opetan ammatillisena opettajana joidenkin luontoaktiviteettien perusteita, mutta oppijoiden osaamisen tai olosuhteiden vaativuuden kasvaessa ojennan suosiolla viestikapulan näiden aktiviteettien ammattilaisille. Kouluttajan osaamisen on oltava sitä tasoa, että oppija voi turvallisesti siirtyä pois omalta mukavuusalueeltaan. Oppijoilla on tavallaan tilaa ottaa epäonnistumisen riski. Esimerkiksi melonnassa hyvä kouluttaja voi viedä ryhmän pidemmille retkille ja haasteellisempiin keleihin kuin mihin he keskenään voisivat lähteä. Oppimistilanteita tulee vastaan tiheämmin ja kehittyminen on nopeampaa.

Opettajan työhön kuuluu vahvasti toisten osaamisen arvioiminen. Pystyykö oppilas jo ohjaamaan asiakasryhmää itsenäisesti? Onko hän valmis lähtemään työssäoppimaan tai osaako kasvilajit riittävän hyvin? Vaikeampaa on kuitenkin valita ammattitaitoisia kouluttajia kursseillemme. Luotettavien, tuttujen ihmisten suositukset ovat tärkeitä. Usein kuitenkin valinnan ratkaisevat omat kokemuksemme yhteistyöstä kyseisen kouluttajan kanssa, tai jopa kokemus hänen asiakkaanaan olemisesta. Sieltä jostain kosken kuohujen seasta tai loputtomien pitkospuiden varrelta löytyy usein se tietty hetki, jolloin itse vakuuttui tämän ihmisen ammattitaidosta. ”Silloin tiesin” –hetki.

Sillä niin se vaan on, että mitä enemmän opiskelijat opiskelevat näiden ammattilaisiksi todettujen kouluttajien johdolla, sitä useammin saan kokea ”silloin tiesin” –hetkiä myös opiskelijoiden työtä seuratessani.

Home is now behind you. The world is ahead! (J.R.R. Tolkien: Hobitti)




perjantai 19. huhtikuuta 2013

Pidä saaristo siistinä!

Näin melontakauden alkaessa haluaisin kainosti muistuttaa yhteisestä vastuustamme pitää rannat ja leiripaikat siisteinä / käytössä vielä silloinkin kun meillä ei enään mela pysy kädessä!

Oheisen tarran haluaisin nähdä mahdollisimman monessa kajakissa! Nyt vetäydyn suunnittelemaan mihin kohtaan kajakkia liimaan oman tarrani!
Nähdään vesillä!
bloggasi jonne

torstai 18. huhtikuuta 2013

Turvallisuus vs. asenne vai turvallisuusasenne

Sattuneesta syystä tämä asia on pyörinyt mielessä viimepäivät, on se aika vuodesta, jolloin meilläkin valmistaudutaan yrityksen turvallisuustarkastukseen ja samalla päivitetään siihen liittyvät asiakirjat.

Itse koen aina nämä kehittämistilaisuuksiksi ja myöskin syvemmän itsereflektion paikoiksi, pidänkö asioita itsestään selvinä ja mitä siitä paihimmassa tapauksessa voi seurata.

Olen aina ollut sitä mieltä, että turvallisuus ei ole välineitä, teknistä suorittamista tai suuria sanoja, vaan enemmänkin asennekysymys ja tapa ajatella. Jos mieli, ymmärrys ja asenne ei ole mukana, toiminta voi näyttää ulospäin "superturvalliselta", mutta onkin jotain aivan muuta.

Turvallisuus mieltyy päässäni suuremmiksi kokonaisuuksi ja niiden kokonaisuuksien sisäistäminen / ymmärtäminen on keskeisempää kuin uusimman ja hienoimman teknisen innovaation ostaminen (jonka ominaisuuksista ymmärrän vain ehkä puolet jos sitäkään).



Kokemuksesta olen saannut oppia, että yksinkertainen on kaunista! Tekniikan / varusteiden taakse on helppo paeta, varsinkin jos olo on hämmentynyt tai epävarma, mielestäni tämä ei kuitenkaan ole hyväsyttävää, kun vastuullasi on muitakin kuin oma luiseva peppu.
Tämän takia työssäni olen yrittänyt omaksua asenteen, että kaikki mitä teen, pitää olla turvallisuusnäkohdista katsoen omalla "mukavuusalueella", koska luontoäidin heittämät "pikku yllärit" voivat heittää sinut nopeasti "kasvualueelle". Siellä ei välttämättä ole, yleisen turvallisuuden kannalta, hyvä ohjaajana oleskella liian pitkään koska epävarmuustekijät lisäävät riskejä.

Siksi mietinkin nykyään hyvin usein, että onko omat taitoni / ymmärrys suhteessa toimintaan hyväksyttävällä tasolla, vai pitääkö toimintaa muuttaa? Miten voin vaikuttaa asiaan, jos en halua muuttaa toimintaa tai haluaisin jopa lisätä haastavuutta ja silti totean että rajoilla mennään? Vastaus kohdallani oli lopulta helppo, jatkuva lajien harrastaminen ja lajeissa kouluttautuminen sekä pyrkimys kehittymään niissä, myös vapaa-ajalla, antaa varmuutta ja mielenrauhaa. Haluaisin myös uskoa, että oma intohimo ko. lajeja kohtaan heijastuu myös ihmisiin joita työssäni tapaan, toivottavasti vielä positiivisella ja motivoivalla tavalla.




Ensiviikolla selviää, onko syytä korjata omaa ajatusmaailmaani ja onko asenteissani tarkastamisen aihetta tai korjattavaa! Varmasti luvassa on ajatuksia herättäviä opimiskokemuksia, itsereflektiota. Odotan myös innolla palautetta siihen, miten olen asioihin suhtautunut tai ollut suhtautumatta. "KISSS" ;)

Ps. blogi sisältää kuva-arvoituksen, sitä voimme pohtia tuolla kommenteissa!

Bloggasi Jonne

TYÖSSÄOPPIJAN NÄKÖKULMIA

Terve kaikille !

Olen Valtteri, viimeisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelija sekä Dynactin työssäoppija. Jonnen kanssa työsäoppimiskuviot aloitettiin jo viime syksynä ja olenkin saanut viettää melko pitkän rupeaman kuvioissa mukana pitkin vuotta. Nyt kun opintoni, sekä sitä kautta myös työssäoppimisjaksoni alkaa olemaan lopuillansa on mukava kertoilla mitä kaikkea top-jaksoni on pitänyt sisällään.

Viime syksynä aloitin hommat ja hyppäsin samantien melontaohjaajakurssilaisesta kurssin ohjaajan paikalle. Kiitokset tästä Rehtolan Matille (Meloja ry) ja Jonnelle, jotka saivat minut melontaohjaajakurssille ja kokeeseen jo syksyllä. Oma tavoitteeni oli suorittaa kurssi loppuun muun porukan mukana vasta keväällä 2013, mutta en valita ja näin käy oikein mainiosti. Ohjaajakokeen suorittaminen antoi pätevyyden toimia apuohjaajana melontaohjaajakurssilla. Sama kurssi vei meidät syksyllä pariinkin melontareissuun pitkin syksyistä Päijännettä. Myös teoriapäivät ja powerpoint-esitykset tulivat tutuiksi. Turvallisuussuunnitelmia ja riskianalyysejä luin ennen reissuja varmasti enemmän kuin koko muiden opintojeni aikana :) Melontaohjaajakurssilla olen päässyt tutustumaan kouluttamisen maailmaan sekä puhtaaseen lajitaitojen opettamiseen. Näiden asioiden opettaminen ja miettiminen onkin antanut hirveän paljon myös omaan melontaan, koska on oikeasti päässyt seuraamaan toisen kehittymistä ja tekniikan edistymistä.
Nyt melontaohjaajakurssilaisilla on enää viimeiset kilometrien keräykset, sekä loppureissu ohjaajakokeineen jäljellä. Itselläni ainakin on vahva usko, että kurssilaiset hoitavat homman himaan ja paperit plakkariin. Ilokseni kuulin myös, että muutama kurssilainen on yhden opettajamme kanssa lähdössä ensi viikonloppuna melomaan ja ajattelin tunkea itsenikin mukaan avaamaan  vimeinkin melontakautta.

Melonnan lisäksi toinen laji, johon olen päässyt enemmän syventymään on kiipeily. Talven ja kevään aikana olemme pitäneet kiipeilykoulutuksia muun muassa Hämeenkoskella ja Orimattilassa. Onpahan tullut kiikuttua myös Hollolan "feisseillä", kuten Harmiolla ja Havukalliolla. Näissä myös lajitaitojen opettaminen on tuonut hyvää kokemusta ja lisäarvoa myös omaan harrastamiseen. On oppinut huomaamaan, että itselleen ilmiselvän asian opettaminen toiselle ei välttämättä ole helppoa ! Raadollisuus syntyykin siitä, että vaikka kuinka sattuisi olemaan hyvä jossakin, se ei riitä, vaan täytyy pystyä myös asettumaan toisen saappaisiin ja miettimään kuinka minä ohjattavana voisin tuon oppia.

Melonnan ja kiipeilyn lisäksi työssäoppimiseeni on kuulunut tärkeänä kokonaisuutena seikkailukasvatus ja sitä kautta seikkailuohjaajakoulutus. Tästä mahdollisuudesta olen ollut ehkä eniten innoissani koko työssäoppimisen aikana. Seikkailukasvatus ja elämyspedagogiset menetelmät muodostavat tärkeän osan koko Dynactin toiminnasta ja on hienoa, että myös minut työssäoppijana on otettu tässä asiassa huomioon. Uskon, että edes jonkinasteinen seikkailukasvatuksen menetelmien tunteminen on tärkeää työssäoppijalle tämänkaltaisessa yrityksessä toimiessa. Seikkailukasvatuksellisten menetelmien tunteminen auttaa myös puhtaiden lajitaitokoulutusten ohjaamisessa, koska havainnointi ja ryhmän tai yksilön reaktioiden tunnistaminen on tärkeää myös taitoa opettaessa. Olen nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajan opinnoissani tehnyt opinnäytetyöni seikkailukasvatuksesta, mutta toisen opettaessa asioita ja sen jälkeen itse kokeillen ja ryhmien kanssa toimiessa huomaan oppineeni paljon enemmän kuin siinä mahdottoman pitkässä kirjoitusprosessissa, jonka tein muutama vuosi sitten. Kokemuksellinen oppiminen ja itse tekeminen.. Niinpä !

Uskon kaiken kaikkiaan, että monipuolisuudessaan tämä työssäoppimisjakso tulee antamaan paljon apuja minulle työelämään siirryttäessä. Oli tekemäni työ sitten kasvatustyötä nuorisotalolla tai yritysryhmän lumikenkäilyä, eväitä on jokatapauksessa saatu.

Mukavaa kesän odotusta, näkyillään metsissä, vesillä ja kallioilla !

Valtteri




keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Lumien sulamista odotellessa

Kuvassa tuleva kalliokiipeilijä testailee jo välineitä.

Pieni tauko itselle tullut kiipeilyn saralta. Vauvamahan kanssa meno onnistui syksyyn saakka sen jälkeen jäänyt hiukan vähemmälle, vasta kaksi kertaa sisäseinällä rimpuiltu. Hinku ulkokalliolle on kova ja lumien sulamista odotellaan kovasti. Poika tietenkin tulee jo kesällä mukaan katsomaan miten kiipeillään. Toivottavasti into tarttuu "isältä/äidiltä pojalle" . Kaiken kaikkiaan suositeltava harrastus, niin isoille kuin pienille!!! 

Kiipeilyn ohella lumien sulaminen mahdollistaa myös kajakkiin istumisen. Toivottavasti pääsen taas kesällä katsomaan Saimaan ja Luonterin alueen vesiä. Koskeen täytynee myös edes kerran tai kaksi päästä!!! (kuhan mummo pääsee lapsenvahdiksi)


KIVAA TULEVAA KIIPEILY-ja MELONTAKAUTTA KAIKILLE!!!

Rytmiryhmän esittely: bloggaajat

Seuraavaksi esitellään Dynactin bloggaajat, heitä tulee toivottavasti lisää ja ajatuksena on, että täällä blogissamme nähtäisiin myös vierailevia bloggaajia jakamassa ajatuksiaan luontoon ja luontoaktiviteeteihin liittyen.

Anna
Anna on Dynact Oy:n toimitusjohtaja ja yksi Dynactin kiipeilykoulutustiimin kouluttajista. Anna on myös melontaohjaaja. 


Annan on kouluttautumassa kiipeilynohjaajaksi (SCI) ja toimii myös melontakursseilla ohjaajana. Vapaa-aikana Annaan voi törmätä kalliokiipeilyn, vaelluksen tai melontaretkeilyn merkeissä. Ykköslajina mainittakoon kalliokiipeily!

Valtteri
Valtteri toimii kiipeilykoulutustiimissä köysitoiminnanohjaajana ja Valtteri on myös melonnanohjaaja. Valtteri suorittaa tällä hetkellä työssäoppimisjaksoa Dynactissa ja erityisesti työssäoppimista suunataan seikkailukasvatukseen. Valtterista valmistuu keväällä 2013 luonto-ohjaaja ja plakkarista löytyy jo nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan pätevyys.


Valtterin lajikirjoon vapaa-ajalla kuuluu erityisesti kalliokiipeily, melonta ja vaellukset / retkeily ympäri vuoden.

Jonne
Jonne toimii Dynactissa seikkailukouluttajana, turvallisuuspäälikkönä ja vastaa operatiivisesta toiminnasta.
Jonne on melontakouluttajakokelas, kiipeilyohjaaja (SCI) ja seikkailukasvattaja.


Keskeisenä työkaluna kaikessa toiminnassa Jonne käyttää seikkailukasvatusta ja myös kouluttaa muita käyttämään sitä esim. omassa työssään. Jonnen juuret ovat vahvasti Outward Bound Finlandissa. Intohimon kohteina mainittakoon seikkailukasvatus, koskimelonta, retkimelonta, kalliokiipeily ja erillaiset vaellukset kaikkina vuodenaikoina. Myös opettaminen luontoalalla kuuluu hänen suosikkeihinsa.

Hanna
Hanna on ollut luontoalan opettajana vuodesta 2008, sitä ennen Hanna on työskennellyt luontokoulussa Hämeenlinnassa tehden ympäristökasvatusta lapsille ja kouluttaen ammattikasvattajia ympäristökasvatukseen liittyen.



Suosikkilaji on retkimelonta ja muutenkin luonnossa liikkuminen, vailla sen kummempaa tarkoitusta!

Suomalaisen eräperinteen nykytila?

Huolestuneena olen näreen alta seurannut kotimaisen retkeilyn kehittymistä ja nykykynäkymiä. Asiat jotka erityisesti mietityttää, ovat kansallispuistojemme suunta panostaa isoihin ryhmiin ja päiväretkeilyyn sekä mediassa esitetty heitto että yksityisille maanomistajille kaavaillaan mahdollisuutta velottaa maidensa virkistyskäytöstä.

Etelä-Suomalaisesta näkökulmasta silmiinpistävä kehityssuunta on selkeästi ollut se, että kansallispuistoistamme on jatkuvasti vähennetty maastossa yöpymiseen tarkoitettuja palveluita (esimerkiksi perinteisiä laavuja) ja ne on korvattu hiekkakentillä sekä isoilla keittokatoksilla. Myös omalla majoitteella yöpyminen on tehty vaikeaksi. Majoittautuminen maastoon on rajattu tiettyihin paikkoihin ja niitä on todella harvassa tai sitten sijoitettu niin, ettei usean päivän vaellus meinaa onnistua järkevästi suhteessa merkittyihin retkeilyreitteihin. Sinällään selkeästi leiritymiseen osoitetut paikat eivät ole ongelma, vaan se, että niitä on liian vähän ja niiden sijoittelu ei ole välttämättä aina loppuunasti mietitty.

Omasta mielestäni yöpyminen metsässä (kaikkina vuodenaikoina) kuuluu olennaisena osana Suomalaiseen vaellus- ja eräperinteeseen. Jos ihmiset vieraannutetaan tästä, seurauksena voi olla se, että yöpyminen metsässä on katoava kansanperinne. Ainakin se olisi vain harvojen ja valittujen etuoikeus, meille kaikille ei vain ole mahdollista lähteä viikoiksi Pohjois Karjalaan, Lappiin, Pohjois Ruotsiin tai Norjaan ihan maantieteelisistä etäisyyksistä johtuen.
Onneksi poikkeuksiakin edelleen löytyy, tästä hyvänä esimerkkinä Evon virkistysmetsäalue. 

http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/retkeilyalueet/evo/Sivut/Default.aspx

Tämä kehityssuunta on havaittavissa perinteisen retkeilyn lisäksi ainakin melontaretkeilyssä, tosin paljon lievempänä, mutta suunta on sama. Toisaalta ymmärrän kehitystä, ainakin kaupallisten palveluiden osalta, mutta yksittäisen retkeilijän kannalta tilanne on huolestuttava.



Keskustelu yksityisten omistuksessa olevien metsien virkistyskäytöstä ja niistä perittävä mahdollinen maksu ohjaa taas ajauksia suuntaan että, ollanko tässä nyt kaavailemassa jokamiehenoikeuksien alasajamista  pikkuhiljaa? Onneksi asia ei ole tietääkseni etenemässä vielä konkreettisesti, mutta jo keskustelu aiheesta on huollestuttavaa. Jos kansalainen oikeasti käyttää jokamiehenoikeutta ja noudattaa siihen sisältyviä rajauksia, on vaikea ymmärtää miksi tämä keskustelu on herännyt. Kaupallisten ryhmien osalta tämän edelleen ymmärrän, mutta kannan huolta nimenomaan yksittäisen retkeilijän oikeuksia rajaavasta keskustelusta tai keskustelun laajenemista jollain aikavälillä koskemaan myös heitä.

http://www.luontoon.fi/RetkeilynABC/yleista/jokamiehenoikeudet/Sivut/Default.aspx


Tämä pohdinta on saannut alkunsa nimenomaan yksityishenkilön näkökulmasta. Metsien ja kansallispuistojen kaupallinen käyttö on mielestäni sitten aivan eriasia. Kaupallisessa käytössä hyviin toimintatapoihin kuuluu lupien kysyminen maanomistajilta jne., mahdollisten maksujen osalta kansallispuistojen käytössä kohtuullista on että ainakin polttopuiden ja vessojen käytöstä perittäisiin jonkinlainen maksu, ajatuksella että ison ryhmän kuormitus lisää huoltokuluja ja on pois mahdollisesti yksittäisiltä retkeilijöiltä.

Nyt tämä menninkäinen menee takaisin sen sammaleisen kiven alle punomaan uusia juonia!

Bloggaus by Jonne

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Seinille kiipeilyä...

Kulunut vuosi on ollut hyvin sisäseinäkiipeily painotteista, laajempien kiipeilykurssien vetäminen sisäseinällä ja vielä aina samassa paikassa saattaa muodostua haasteelliseksi. Kun seinä on rakennettu kiipeilijöiden ehdoilla ja lähtökohtaisesti huomioitu myös kurssitoiminta, on helppoa myöskin kouluttaa siellä. Rakenteelliset ratkaisut ja seinä levyjen pinnoitus (ns. kitkapinta) ovat harvoin olleet seinää rakennettaessa mielessä. Valitettavan usein nykyään törmää ns. massa seiniin jotka tilataan valmiina ratkaisuna halvalla tai sitten niin, että seinä on tullut paketissa liikunta hallia rakennettaessa periaatteella: kiipeily seinä pitää olla ja asiaan ei olla sen enempää syvennytty.

Hyvän kiipeilyseinän tunnistaa siitä, että se on muokattavissa helposti (reitit) ja ainakin yläköysikiipeilyn lisäksi seinällä on huomioitu alaköysikiipeily (liidaaminen) sekä boulderointi. Turvallisuusnäkökohtia unohtamatta.


Seinän suojaaminen valvomattomalta käytöltä.

Kun me ihmiset olemme erilaisia, se pitäisi huomioida myös sisäkiipeilyseinällä esim. kiipeilijän ja varmistajan välinen painoero on huomioitu siten, että reittien alla on lattian rajassa pultti tai lehtihaka johon kevyt varmistaja voi itsensä ankkuroida.

Loistavassa seinässä on sitten huomioitu jo köysitoiminnan ohjaamisen opettaminen ja sen tuomat lisähaasteet.


Toivottavasti tämä pohdinta osaltani päättää sisäseinäkiipeilykauden ja seuraavat pohdinnat tapahtuvat graniitin äärellä.

Bloggaus by Jonne

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Suuret linjat kesälle valmiina!

Kevät ja kesä näyttää painottuvan sopivasti kolmeen pääluokkaan: koskimelonta, retkimelonta ja kiipeily. Mukavaa syvyyttä kyseisiin lajeihin tuo varmasti myös se, että oman harrastamisen lisäksi on etuoikeutettu pääsemään myös kouluttajan rooliin! Itse olen huomannut, että taidon opettaminen muille syventää ja kehittää myös omaa osaamista! Tästä syystä suosittelen kaikille oman osaamisen siirtämistä myös muille, hyöty on molemminpuolinen.
Työn puolesta kursseja jakaantuu tasaisesti pitkin kesää, joten omille seikkailuille jää myös aikaa.
Toivottavasti törmäillään vesillä, poluilla tai kallioilla ja opetetaan toinen toisiamme!
Niille jotka eivät haluaisi luopua lumesta tai niille jotka eivät jaksa odottaa lumien lähtöä lohdutusta voi löytyä oheisen linkin takaa!
Erityisen mukavia linkkejä löytyy tuolta keskustelujen videosäikeistä!

Toimistopäivä...


Oma aikansa on kulunut viimepäivityksistä... Ulkona sataa vettä ja lumet saavat kyytiä oikein 'isän kädestä', mutta eihän se haittaa, suunnittelupöydällä on paljon mielenkiintoista ja mukavaa projektia.
Nyt työnalla on 4 opintoviikon laajuinen kiipeilykurssi. Ajatukset tosin karkaavat jo kalliolle (todisteena oheinen kuva) mutta valmistakin materiaalia alkaa olla huomiseen palaveriin, jossa varmistuu ehkä jopa päivämääriäkin...
Teoriamateriaalia läpikäydessäni taas yllättäen ajatus ja selain eksyi varustesivuille ja omasta mielestä sieltä löytyi taas vaihteeksi 'ihan välttämättömiä' hankintoja... no, onneksi tilanne ei karannut käsistä, vaan kääntyi voitoksi loistavan koulutusmateriaalin muodossa. Suosittelen kaikille 'kallionhalailijoille' loistavaa ja havainnoilista varuste-, turvallisuus- ja huoltoinfoa / materiaali jota Petzl:n sivuilta löytyy.